Maailmalla 1890 –luvun alussa herännyt uusolympialaisajatus ja Ateenan ensimmäiset olympialaisetkin (vuonna 1896) jäivät vähäiselle huomiolle Suomessa, koska Venäjän ensimmäinen sortokausi oli pahimmillaan juuri vuosisadan vaihteessa. Kenraalikuvernööri Bobrikovin murha (vuosi 1904) ja vuoden 1905 suurlakko päättivät sortokauden, jonka jälkeiset vapaammat olot mahdollistivat urheilujärjestöiden ja –seurojen perustamisen. Vuoden 1906 Ateenan ns. välikisojen suomalaismenestys loi maahamme olympiainnostusta, jonka avulla saavutettiin mahtava menestys vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa. Hannes Kolehmaisen sekä keihäsmiesten upeat suoritukset loivat urheiluintoa, joka levisi kulovalkean tavoin läpi Suomen. Tuona saman innostuksen vuonna perustettiin Nummen Kipinä.

Urheiluseuran perustava kokous pidettiin 1.12.1912, jolloin seuran toiminta virallisesti alkoi. Tosin kilpailuja oli seuran puitteissa pidetty pitkin kesää. Seuralle annettiin nimeksi Kipinä, koska se perustettiin nuorisoseura Toivonkipinän urheiluseuraksi. Kokouksessa Kipinän ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin opettaja Verneri Valkama. Perustavan kokouksen pöytäkirjaan merkittiin myös mm. urheiluseuran tarkoitus: seuran tarkoituksena on kasvattaa nuoriso terveeksi ja voimakkaaksi.

Nummen Kipinä toimi suojeluskunnan urheiluseurana 1920 –luvun alusta lähtien. Suojeluskuntajärjestö toi urheilun koko kansalle ja samalla loi hyvän pohjan urheiluseurojen menestykselle. Ensimmäisenä Nummen Kipinän nimen juoksi urheiluyleisölle tunnetuksi Martti Marttelin, joka oli vuosina 1926 - 1931 maailman parhaita ja parhainkin 15 – 42 km matkoilla. Marttelinin parhaimpiin saavutuksiin kuuluivat mm. Amsterdamin vuoden 1928 olympialaisten maratonin pronssi (aika 2.35.02,0), Viipurissa juostu 25 000 m maailmanennätys (aika 1.22.28,8), jota kutsuttiin Viipurin pamaukseksi, sekä Suomen ennätys 15. mailin juoksussa (aika 1.21.20,1). Martti Marttelin ei valitettavasti ehtinyt nauttia pitkään ansiokkaista saavutuksista, sillä hän kaatui Taipaleenjoen taisteluissa talvisodassa 1940. Kipinän mainetta juoksuradoilla piti maineikkaasti yllä Marttelinin oppipoika Erkki Tamila. Hän juoksi 25 -vuotiaana Berliinin olympialaisissa (vuonna 1936) maratonilla neljänneksi. Tamila oli myös kova hiihtäjä, josta saavutuksena mm. suojeluskunnan hiihtomestaruus 20 km matkalta. Valitettavasti Erkki Tamilan urheilu-ura katkesi kesken parhainta kukoistusta, kun hän haavoittui pahoin sodissa. Hän oli kuitenkin pystynyt lyhyen urheilu-uran aikana parantamaan lähes kaikkia oppi-isänsä Marttelinin aikoja, joten hyvin menestyksekkääksi hänen urheilu-uraansa voidaan sanoa.

Vuosien varrella Kipinän menestys ja harrastaja määrät ovat vaihdelleet paljon. Parhaimmillaan seuran harjoituksiin vuoden aikana on osallistunut useita satoja harrastajia. Pienille urheiluseuroille tyypillisesti Kipinän toiminta on välillä laantunut lähes olemattomiin, kun pieneltä paikkakunnalta ei ole löytynyt vapaaehtoisia järjestöihmisiä. Urheiluseuran toimintaan osallistuneiden innokkaiden vanhempien ja aktiivisten valmentajien avulla on Kipinän toiminta noussut aina uuteen kukoistukseen. Seuran alkuvuosien hienojen saavutusten jälkeen aina aika ajoin Kipinän urheilijat ovat voittaneet Suomen mestaruuksia ja edustaneet maatamme maaotteluissa. Näin Kipinän nimi on jäänyt urheiluyleisömme mieliin. Toivottavasti tulevaisuudessakin menestystä ja hyviä suorituksia Kipinän urheilijoille siunaantuu, jottei Kipinän nimi vaivu unholaan.

Nummen Kipinän kehitystä aina näihin päiviin asti voidaan hyvin kuvata seuran 1930 –luvun puheenjohtajan Väinö Neitiniemen sanoin: